Jatkan vielä hieman tästä valmennuskurssi-aiheesta. Jokainen tietää, että sisäänpääsy yliopistoon on periaatetasolla uskomattoman yksinkertaista: Luet tarvittavat kirjat ja sillä siisti.
Miksi kaikki eivät pääse sisään? Siksi, että he eivät heittäydy. Kyllä. Voi olla, että muutama prosentti pääsee sisään pelkällä lukemisella, mutta suurin osa varmoista yliopistoon sisään pääsijöistä heittäytyy tekemään innostuneesti sitä, mistä he unelmoivat.
He jotka pääsevät yliopistoon heittäytyvät ja unohtavat hiirimäisen kyykkimisen. He heittäytyvät ja muistavat, miksi he ovat valmiita kärsimään. Ei kärsimisen itsensä vuoksi. Vaan suuremman unelman vuoksi.
Tätä kaikkea kutsutaan taistelumoraaliksi. Tämä on taistelu. Tämä on uskomattoman helppo taistelu, kun Sinä ymmärrät, että tämä on taistelu. Ei leikkiä, ei kyykkimistä, ei harrastelua, vaan taistelua. Taistelua omaa laiskuutta, primitiivinautintoja, pessimismiä ja kyykistelyä vastaan.
Sinun ei tarvitse välittää kilpailijoista. He eivät ole Sinun vihollisiasi. Jos selviät omista vihollisistasi, Sinä pääset sisään. Ei. Anteeksi. Et pelkästään pääse, vaan joudut sisään.
Taistelumoraalia. Lisää, kiitos.
